Elämä, ihmiset ja ilmiöt kolmikymppisen mediatyöläisen silmin. Kävin kesäkylässä erään minulle rakkaan aikuisen luona. Hänen, josta kerroin täällä. Olemme nähneet viimeksi joskus nyt teini-ikiäisten lasteni pikkulapsiaikaan, ja viime aikoina käyneet taas kirjeenvaihtoa elämänkuluistamme. Siinä viettäessämme kesäistä paripäiväistä isäntäperheen puhelin soi us.

Syötä sähköpostiosoitteesi, niin voit seurata tätä blogia ja saat ilmoituksia uusista julkaisuista sähköpostitse. Liity 5 844 muun seuraajan joukkoon. Odota muutama minuutti ja lataa sitten tämä sivu uudelleen. Ja menin toisiinkin treeneihin, ja kolmansiin. Hankin puvun, jatkoin käymistä.

Muusa kysyi eilen, että onko nyt meneillään henkinen sadonkorjuu. Talven varalle ei ole mitään. Minulla on ainakin yksi pakkomielteellä viljelty palsta käsissäni ja se pitäisi leikata tai niittää. Olen yrittänyt unohtaa sen, mutta aktiivinen unohtamisen yrittäminen tekee siitä vain muistettavamman. Unohtaisinkohan sen paremmin, jos suhtautuisin siihen entistä palavammalla pakkomielteellä? Links to this post. Aurinkokylpyjä, villasukkia, varvasfetissistä nauttiva ko.

Soitellen sotaan eli Hollolan maastotriathlon 12. Mustelmia, mutaa ja musta korppi. Ulkoilmaliikkuja, joka tarvii säännöllisesti annoksen endorfiinia ja adrenaliinia. Tämän hetken kuumin laji on maastopyöräily. Ethän käytä kuviani ilman lupaa, kiitos.

Heipat täältä osittaisen arjen keskeltä! Aika monta päivää on päiväkodin harjoittelua takana ja ensi viikosta lähtien Kolmosen pitäisi alkaa yrittää olla hoidossa ilman että mä tai Siippa ollaan mukana. Hoitoaikaa pidennetään pikkuhiljaa, huomenna aloitetaan kahdesta tunnista. Mä olen enää ensi viikon kotona ja sitten alkaa mullakin työt. Ymmärtääkö ne yhtään mun huumoria? Siippahan luonnollisesti on ollut paikalla ihan.

Aamuteetä ei ole keskeyttänyt kukaan. Yhtään riitaa ei ole tarvinnut ratkaista. Ketään ei oo tarvinnut lahjoa, kiristää, uhkailla syömään. Ja on ollut aikaa olla. Iltapäivällä H lähti oman harrastuksensa pariin ja mä jatkoin pyörällä paikkoihin tutustumista.

Tuhannen työhakemuksen mies, omin sanoin. Työttömyys on kuin varjo, se seuraa kaikkialle. Ainoastaan pimeydessä sitä ei näe, mutta sen läsnäolon tuntee. Itselläni meni hiljattain välit poikki isään kun hän tuli äidin tuhkien sirotteluun juovuksissa. Jo sitä ennen kärsivällisyyteni on ollut koetuksella koko äidin sairastelun ja lopulta kuolemaan johtaneen ajan. Kun isän jalat ei toimi hyvin ja jonkun tarvitsisi ruokaa laittaa ja auttaa häntä vessaan yms.